Taivalkoskelainen Henna Lukkari vihittiin papiksi helatorstaina 14.5.2026 Oulun tuomiokirkossa. Nyt edessä on uusi ura seurakuntapastorina Kuusamon seurakunnassa.
Henna Lukkarin tie papiksi ei ollut suoraviivainen. Ennen teologian opintoja Lukkari kouluttautui kätilöksi ja terveydenhoitajaksi ja työskenteli toistakymmentä vuotta muun muassa työterveyshoitajana Kuusamossa ja Taivalkoskella.
– Terveyshoitajan työssä ei ollut mitään vikaa, mutta olen aina tykännyt opiskella. Jos joku maksaisi minulle opiskelusta kuukausipalkkaa, niin en muuta tekisikään, Lukkari nauraa.
Ajatus teologian opiskelusta syntyi vähitellen.
– Aloin miettimään, mitä ryhtyisin opiskelemaan ja jostakin vaan tipahti ajatus, että teologiahan se voisi olla. Siinä vaiheessa papin työ ei ollut vielä ajatuksena, ainoastaan opiskelu.
Kesäteologista papiksi
Lukkari aloitti teologian opinnot Itä-Suomen yliopistossa, mutta suoritti opintoja pääosin etänä Taivalkoskelta käsin. Samalla hän teki osa-aikaisesti työterveyshoitajan töitä.
Ensimmäiset kosketukset seurakuntatyöhön tulivat jo opiskeluaikana, kun hän työskenteli kesäteologina rippileireillä Kuusamossa.
– Siinä vaiheessa tavoitteena ei vielä ollut pappeus, ennen kuin kirkkoherra kysyi kesätöiden aikaan kiinnostuksesta papin työhön. Kysymykseen palattiin aika ajoin, kun tavattiin Tainan kanssa, Lukkari kertoo.
Ajatus jäi kytemään.
– Viime syksynä tein kirkon työhön valmentavat opinnot ja ne tuntuivat hyvältä. Alkuvuodesta olin seurakuntatyöharjoittelussa Oulujoen seurakunnassa ja siellä se lopullinen päätös papin urasta syntyi.
Papin työssä saa pysähtyä
Lukkari näkee paljon yhteistä aiemman hoitotyönsä ja nykyisen työnsä välillä.
– Hoitotyö oli tosin aika kiireistä ja ihmiskohtaaminen oli ajallisesti rajattua. Papin työssä saa pysähtyä enemmän ja antaa enemmän aikaa ihmisten kohtaamisille.
Aiemmasta ammatista on hänen mukaansa paljon hyötyä myös seurakuntatyössä.
– Tein opintojen aikana töitä vuodeosastolla, missä oli myös saattohoitopotilaita, ja kätilön työssä kohtasin syntymän lisäksi myös kuolemaa. Kyllä siitä on apua, kun on kokemusta esimerkiksi surevan ihmisen kohtaamisesta.
Lukkari kertoo suhtautuvansa kuolemaan varsin maanläheisesti, mutta tunnustaa pohtivansa myös omia tunteitaan uudessa työssä.
– Koska peilaan aika paljon toisten tunteita, niin välillä mietin, alanko vaikka itkemään kastetilaisuudessa, jos vanhempi herkistyy. Mutta sekin on inhimillistä.
Papin työ on luovaa
Lukkari aloitti työskentelyn Kuusamon seurakunnassa jo huhtikuun alussa, mutta ennen pappisvihkimystä tehtävät olivat rajattuja.
– En ole saanut kastaa, siunata hautaan tai vihkiä. Nyt pääsee tekemään oikeasti tätä työtä, niin sitä tietysti odottaa innolla.
Ensimmäinen messu liturgina tulevana sunnuntaina on hänelle erityinen hetki.
– Pääsen ensimmäistä kertaa pukemaan koko papin virkapuvun päälleni. Pidän myös ensimmäisen saarnani pappina, joten kyllä siinä oma latauksensa varmasti on.
Lukkari kuvailee papin työtä luovaksi.
– Jumalanpalveluksessa on paljon asioita, joita jokainen pappi voi muokata oman mieltymyksensä mukaan. Musiikilla, puheella ja jopa liikkeillä voi tuoda omaa itseään siihen mukaan.
Erityisesti musiikki kiinnostaa häntä. Hän on aloittanut laulun opiskelun ja haaveilee ”laulavan papin” roolista.
– Olen jo kanttori Jukan kanssa puhellut, että voisin olla sellainen pappi, joka laulaa enemmänkin kuin vain ne pakolliset osiot.
Saarna, joka herättää ajatuksia
Ensimmäisten jumalanpalvelusten Lukkari arvelee menevän pääosin käsikirjanmukaisesti, mutta saarnojen osalta hän toivoo ennen kaikkea sitä, että pystyisi herättämään kuulijalle ajatuksia.
– Harjoittelussa OYS:n sairaalapappi sanoi, että hyvä saarna on sellainen, jossa jokin asia siinä saa ajatuksen vaeltamaan niin, ettei enää edes kuule loppusaarnaa. Se olisi hieno tavoite.
Lukkari kuvailee itseään ”hoitavaksi saarnaajaksi”.
– Ehkä se tulee siitä aikaisemmasta työstä ja ammatista.
Rippileirejä ja uusia alkuja
Kesän rippikoululeirejä Lukkari odottaa innolla.
– Se on ihan omanlaisensa maailma olla kahdeksan vuorokautta nuorten kanssa samassa paikassa. Nuoret ovat valtavan fiksuja ja ihania. Heiltä oppii itsekin paljon.
Vaikka opiskelut ovat olleet iso osa hänen elämäänsä viime vuosina, juuri nyt Lukkari aikoo hengähtää.
– En usko, että kokonaan uutta alaa lähtisin enää opiskelemaan, mutta toisaalta gradun tekeminen oli kyllä niin valtavan mielenkiintoinen prosessi ja gradun ohjaaja sekä toinen arvijoija kannustivat tutkimustyötä jatkamaan, joten mietitään sitä tulevaisuudessa. Nyt tuntuu, että haluan rauhoittua tähän. Olen viimeiset neljä vuotta tehnyt välillä kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskellut. Pitäisi vissiin perheellekin näyttäytyä joskus kotona, hän nauraa.
– Nyt tuntuu ihan hyvältä, että ”on vaan töissä”.
