Ollilan suvun elämäntyö jatkuu jo kolmannessa sukupolvessa
Eletään vuotta 1965 Sossonniemen Honkaniemessä, Välijärven rannalla. Kaarlo Ollila lukee Kotiliesi-lehdestä artikkelia, kuinka Turun saaristossa eräs pientilallinen ryhtyi kokeilemaan mökkivuokrausta, menestyen siinä hyvin. Tämä oli sysäys Ollilan suvun maatilamatkailun käynnistymiselle. Nyt ohjaimiin on tarttumassa Eevi ja Kaarlo Ollilan lapsenlapset, jotka jatkavat vanhempiensa, Tuomo ja Marjo Ollilan elämäntyötä. Ensi kesänä, kesäkuun 25. päivä, tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Honkalan tilalla, Sossonniemen Honkaniemessä majoitettiin ensimmäiset matkailijat vuokramökissä.
Tuomo Ollilan isä, Kaarlo Ollila, kävi syksyllä 1965 Kuusamon kirkonkylällä matkailuasiamiehen juttusilla. Hän kertoi suunnitelmistaan rakentaa mökki kotitilan rantaan vuokraustoimintaa varten ja kysyi, löytyisikö sinne asiakkaita. Seuraavana kevättalvena matkailuasiamies saapui Honkaniemeen ottamaan kuvia vuokramökistä.
– Oli vasta kivijalka tehtynä, kun matkailuasiamies ilmoitti, että ensimmäiset asiakkaat saapuvat juhannuksena ja mökki on myyty täyteen syksyyn saakka. No, siinä tuli isällä kiire saada mökki valmiiksi, nauraa Tuomo.
Hartiapankkivoimin, oman metsän puista rakennettu mökki oli vaatimaton tämän ajan mittapuun mukaan. Ei vesijohtovettä, ei sähköjä, kuten ajankuvaan mökkien osalta kuuluikin, mutta paikka ja sen maisema houkutti, etenkin saksalaisia.
– Kaksi ensimmäistä vuotta meillä majoittui ainoastaan saksalaisia asiakkaita, kunnes vuonna 1968 ensimmäiset suomalaiset löysivät meidät. Saksalaiset olivatkin pääasiakasryhmä aina 1980-luvulle saakka.
KALAOPPAAKSI KUUDEN VANHANA
Tuomo varttui perheensä yritystoiminnan keskellä. Matkailijat viettivät lomiaan samalla niemellä, missä sijaitsi Olliloiden kotitila. Monesta asiakkaasta tuli hyviä ystäviä, perhetuttuja, joiden kanssa pidettiin yhteyttä ja jotka palasivat aina uudelleen lomalle Honkaniemeen.
– Taisin olla kuuden vanha, kun isä komensi minut ensimmäisen kerran kalaoppaaksi saksalaisille. Ei vanhemmat mitenkään suunnitelleet, että aletaan tekemään opasjuttuja. Se lähti liikkeelle siitä, että asiakkaat olivat kiinnostuneita hyvistä kalapaikoista.
Toiminta laajeni hiljalleen ja vuoteen 1978 mennessä Ollilat olivat rakentaneet Honkaniemeen kahdeksan vuokramökkiä.
ENSIMMÄINEN SUKUPOLVENVAIHDOS
Vuonna 1995 vetovastuu siirtyi Tuomolle ja hänen vaimolleen Marjolle.
– Vanhemmat ilmoittivat jäävänsä eläkkeelle. Oli valinnan paikka – jatkaako ammattikalastajana vai matkailun parissa.
Oltiin Marjon kanssa säästetty oman talon rakentamista varten Honkaniemeen. Rahat meni sitten yritystoiminnan ostamiseen mökkeineen päivineen ja talonrakentaminen sai jäädä.
Pari vuotta myöhemmin alkoi mökkien modernisointi. Viemäröinti, vesijohtoputket, sähköt ja uutta ilmettä myös sisätiloihin.
– Rakennustyöt tehtiin itse. Ensimmäinen kymmenen vuotta meni näiden kahdeksan mökin läpikäymiseen.
Rakentamisen ohella Tuomo ja Marjo kehittivät koko ajan myös yritystoimintaansa.
– Halusimme laajentaa asiakaskuntaa ja aloimme tarjota majoituksen lisäksi kalastusohjelmia ja kelkkasafareita. Myös ruokapuoli tuli mukaan. Meillä oli silloin sellainen rättikota, jossa Marjo kokkasi ja tarjoili asiakkaille lounaat ja päivälliset. Ruokien esivalmistelut tehtiin kotikeittiössä ja aamupalat kuljetettiin mökkeihin. Olihan ne raskaita päiviä, mutta asiakkaat tykkäsivät eksotiikasta. Aamupalan valmistaminen alkoi neljän maissa ja sitä ruokahuoltoa jatkui aina ilta yhteentoista saakka. Eihän ne työskentelyolosuhteet siinä rättikodassa olleet mitkään parhaat mahdolliset. Edessä kuumana hehkuva nuotio ja takana kylmää uhkuva kangas. Selkähän siinä lopulta Marjolla meni niin, ettei jalat enää toimineet ja edessä oli parin-kolmen viikon sairaalareissu.
Työolosuhteet paranivat, kun vuonna 2005 Honkaniemeen valmistui 60-paikkainen tilausravintola Juomuskota.
YHTEISTYÖN JA KEHITYKSEN VUODET
Ollilat oivalsivat varhain yhteistyön voiman. Toiset matkailualan yrittäjät eivät olleet kilpailijoita vaan yhteistyökumppaneita.
– Tarjottiin kahden muun paikallisen matkailuyrityksen kanssa viikko-ohjelmana moottorikelkkasafareita. Kaksi tai kolme päivää kelkkailua yhdessä paikassa ja sieltä seuraavaan. Maisemat ja reitit vaihtuivat, mistä myös asiakkaat pitivät.
Jossakin vaiheessa kelkkailuviikkopakentin myynti hiipui ja sen tarjonta lopetettiin.
– Jokaisella tuotteella on oma elinkaarensa. Ensin on kasvuvaihe, sitten tulee se huippu, joka kestää sen 2-3 vuotta ja sen jälkeen se lähtee laskemaan. Ja kun ollaan siinä nousukaaressa, on alettava jo miettimään ja kehittämään sitä seuraavaa juttua. Näin se vaan menee ja tämä tiedostaen on menty eteenpäin.
Uusia ohjelmia syntyy vanhojen tilalle.
– Huskysafarit oli ensimmäinen ulkopuolisen yhteistyökumppanin tarjoama ohjelma, mikä haluttiin ottaa mukaan. Samalla saatiin hyödynnettyä tehokkaammin uuden ravintolan kapasiteettia. Oli myös kumppaneita, jotka ostivat meiltä ohjelmapalveluja. Hyviä kumppaneita ja hyviä oppivuosia. Yhteistyötä kehittämällä mentiin koko ajan eteenpäin.
TERVEYSONGELMIA
Vuonna 2011 Tuomo sairastui vakavasti. Kolmen vuoden sairausloma hiljensi yrityksen toiminnan.
– Sairastumisen myötä palattiin ikään kuin takaisin lähtökuoppiin. Ohjelmapalvelut loppuivat ja meille jäi ainoastaan
mökkivuokraus ja ravintolapalvelut. Vastuu yrityksen pyörittämisestä jäi Marjon hartioille. Meidän nuorin lapsi asui tuolloin vielä kotona ja hän astui osittain ikään kuin minun saappaisiin. Poika linkosi ennen kouluun lähtemistä tiet ja ajoi ladut. Myös molemmat tyttäret auttoivat äitiään todella paljon, omien töidensä lomassa. Nuoriso ajoi myös muutaman safarin, jotka oltiin ennen sairastumistani sovittu. Hattua on nostettava heille kaikille suuresta avusta.
Vuonna 2014 Tuomo palasi töihin ja alkoi uudelleen rakentaa ohjelmatoimintaa.
– Kokemuksesta oli apua ja tiedettiin, minkälaista tarjontaa rakennetaan ja keiden kanssa. Aika nopeasti me saatiin homma taas kasaan.
INVESTOINNIT JATKUVAT
Asiakasmäärien kasvun myötä ravintolakapasiteetti alkoi käydä vähiin. Safaritoimintaankin kaivattiin omia tiloja.
– Tarvittiin toinen ravintola vanhan viereen. Ratkaisuksi syntyi Luppotupa, joka otettiin käyttöön jo viime talvena – ja osoittautui heti toimivaksi. Nyt on myös safarivarusteille oma tila, jossa asiakkailla on hyvin tilaa pukeutua ja varusteet saadaan huollettua sekä varastoitua paljon fiksummin.
Noin 200 neliön Safaritalo Luppotupa sisältää 34-paikkaisen ravintolan sekä erillisen tilan safaritoiminnalle. Ja kuten Honkaniemessä on ollut tapana, rakennuspuut kaadettiin omasta metsästä ja rakennustyöt on tehty oman väen voimin niin pitkälle, kuin mahdollista.
– Omalta kylältä on aina löytynyt ammattimiehiä joka hommaan, niin nytkin. Sain palkattua ammattilaisen kirveshommiin avuksi, mutta olin tietysti itsekin mukana sen minkä ehdin. Poika teki putki- ja ilmastointityöt ja asensi maalämmön.
Kauniin metsä- ja järvimaiseman äärelle sijoittuvat ravintolat ovat olleet myös paikallisten keskuudessa suosittuja juhlapaikkoja. Siellä on vietetty syntymäpäiviä, muistotilaisuuksia, perhejuhlia ja pikkujouluja.
– Täällä pystytään tarjoamaan hyvin yksilöllinen ja rauhallinen ympäristö. Asiakkaat voivat viettää juhlaa omassa porukassa, luonnonrauhan ympäröimänä. Asiakaspaikkoja on nyt yhteensä hieman yli 100. Ja eihän meille ole kuin 15 minuutin ajomatka Kuusamon keskustasta. Meidän kautta pystyy tilaamaan myös vaikka linja-autokuljetuksen.
TOISEN SUKUPOLVENVAIHDOKSEN AIKA
Vuonna 2022 Tuomo joutui ohitusleikkaukseen.
– Kuusi pääsuonta meni uusiksi, mutta operaatio sujui hyvin ja siitäkin selvittiin. Siinä vaiheessa huomattiin, että toitoiminta on liikaa minun varassa ja nyt olisi viisainta jakaa vastuuta. Kysyttiin lapsilta, olisiko heillä halukkuutta vetovastuuseen. He sanoivat sanoivat olevansa kiinnostuneita, mutta niin hulluja ja pöljiä he eivät ole, että yksi pariskunta alkaisi tekemään sen saman työmäärän, mitä me. Kyllä heitä pitää olla vähintään kaksi pariskuntaa olla. Se lupaus riitti meille.
Ollilat perustivat sukupolvenvaihdosta varten osakeyhtiön.
– Uuteen yhtiöön on yritystoiminnan omaisuutta hiljalleen siirretty. Kaikilla kolmella lapsella on osuudet yhtiöstä, mutta me ollaan Marjon kanssa vielä pääosakkaita niin pitkään, kunnes lapset tulevat ottamaan enemmän vastuuta koko tämän liiketoiminnan pyörittämisestä. Kyllä sen näkee, että heillä on intoa ja osaamista.
KATSE TULEVAISUUTEEN
Vaikka 30 vuoden yrittäjyys on tarkoittanut työtä kelloon katsomatta, ovat Ollilat tyytyväisiä uravalintaansa.
– Tämähän on sellainen ammatti, että ei tässä auta työtunteja laskea. Tämä on elämäntapa ja erittäin rikas sellainen. Tässä on syntynyt myös paljon ystävyyssuhteita ympäri maailmaa.
Tuomo ja Marjo lupaavat, että kun vetovastuu on siirtynyt lapsille, he eivät enää puutu yrityksen toimintaan.
– Tietysti autetaan, mikäli tarvetta on ja neuvotaan, jos kysytään, mutta miksikään päällepäsmäreiksi ei ruveta. Kyllä me silloin pyritään keskittymään matkusteluun ja ystävien tapaamisiin ympäri maailmaa. Näin toimivat myös vanhempani aikoinaan. Kovasti jo kysellään, että joko olette vapaalla ja milloin olette tulossa, nauraa Tuomo.
