Metsäsaamelaista hengenmaisemaa -näyttely avautui Kuusamotalolla yleisölle 2. joulukuuta 2025. Näyttely on avoinna tammikuun loppuun asti, 31.1.2026.
Näyttelyn kokoamisesta vastannut Jukka Säntti kertoo, että hanke on pitkän keskustelun tulos.
– Kuusamoon on toivottu metsäsaamelaisuutta esittelevää näyttelyä jo vuosia, ja nyt toive vihdoin toteutui, hän sanoo.
Säntti toivoo myös, että näyttelyn myötä syntyisi Kuusamoon yhdistys, joka ylläpitäisi ja dokumentoisi alueen metsäsaamelaista perintöä.
Näyttely johdattaa kävijän aikaan, jolloin metsäsaamelaiset elivät Kuusamon seudulla. Paikannimet kuten Oivanki, Tiermas ja Jauraset vihjaavat edelleen alueen varhaisesta saamelaisasutuksesta.
– Monella kuusamolaisella virtaa suonissa metsäsaamelaista verta, koska monet Kuusamoon tulleet uudisasukkaat ottivat vaimoikseen saamelaistyttäriä.
Kuusamon alueella on ollut aikoinaan kaksi lapinkylää: Kitka ja Maaselkä, Säntti kertoo.
Hän itse kuuluu sukujuuriltaan Sallan puolella sijainneen Kuolajärven lapinkylän väkeen.
Näyttelyssä on esillä metsäsaamelaiseen elämään liittyviä esineitä: noitarumpu, perinnepukuja, käsitöitä sekä piirroksia, jotka valottavat paikkakunnan historiaa.
Säntti muistuttaa, että menneinä vuosisatoina noitarumpuja takavarikoitiin ja poltettiin taikauskoisuuden takia.
Yksi näyttelyn harvinaisuuksista on Paanajärveltä löytyneet, todennäköisesti 1800-luvulta peräisin olevat säpikkäät.
– Nämä ovat ainoat Kuusamosta löydetyt saamelaisperäiset vaatekappaleet, joista meillä on varmaa tietoa. Säpikkäitä käytettiin kenkien suojuksina, Säntti kertoo.
Hän toivoo, että jos jollakin on hallussaan vanhaa saamelaispukuperintöä, he ottaisivat yhteyttä. Säpikkäiden värit voivat antaa vihjeitä siitä, millainen metsäsaamelaisten puku Kuusamossa on ollut.
– Todennäköisesti puku on ollut sininen, jos Kuolajärven pukua katsotaan mallina. Jokaisella suvulla on ollut omat koristelut.
Näytillä on myös Sisko Paunosen valmistamia metsäsaamelaisia päähineitä Kuusamon värein.
Säntti on rakentanut näyttelyyn pienoismallin metsäsaamelaisten hirsikodasta.
Kodissa elettiin ympäri vuoden, ja sen rakenteet kertovat käytännöllisyydestä sekä tarkasta tilankäytöstä.
Kodassa oli kaksi kulkureittiä: varsinaisen sisäänkäynnin lisäksi vastakkaisessa seinässä sijaitsi varausloskäynti eli posio, jota vain miehet käyttivät.
Sisällä oli makuupaikkojen lisäksi tulisija, jonka yllä roikkui kuivattua lihaa ja kalaa savustumassa.
Metsäsaamelaiset liikkuivat ravinnon mukana, ja heillä oli useita asuinpaikkoja. Kesät kuluivat järvenrantojen hirsikodissa, talvet alueilla, joilla riitti luppoa ja tiheää kuusikkoa. Vaikka viljaa tai perunaa ei viljelty, perheillä oli lampaita ja poroja.
Näyttelyn tekijät etsivät edelleen tietoa Kuusamon alueen metsäsaamelaisten puvuista.
– Toivomme, että he, joilla on tietoa tai perinteisiä vaatekappaleita tallella, ottaisivat meihin yhteyttä. Tavoitteena on suunnitella Kuusamoon oma metsäsaamelaisten puku,Säntti sanoo.
Näyttelyn tekijäjoukko:
Sisko Paunonen (puvut ja lakit), Jukka Säntti (piirrokset, käsityöt ja luutyöt), Petra Pekkala (noitarumpu), Tero Kokko (Kuusamon noita), Marjo Saarinmaa (maalaukset, sekatekniikka) ja Ulla Hepo-oja (hartiahuivi).
Saamelaisuus Kuusamossa
Saamelaiset asuttivat Kuusamoa 1600-luvun lopulle saakka, jolloin uudisasutus levisi Kuusamoon ja metsäsaamelaiset joutuivat väistymään tulijoiden tieltä. Kuusamossa sijaitsivat Kemin Lapin eteläisemmät lapinkylät Kitka ja Maanselkä. Lapinkylät maksoivat veroa Ruotsille ja Venäjälle. Verottajia kulki idästä ja lännestä, mutta niin kulki myös kauppamiehiä.
Ennen kuin poronhoito kasvoi suurten laumojen paimentolaisuudeksi 1500-luvulla, saamelaisten pääelinkeinoja olivat riistanpyynti, kasvien ja marjojen keruu sekä kalastus. Kalastus säilyi metsäsaamelaisten tärkeänä toimeentulona sittenkin, kun tunturipeura oli kesytetty poroksi.
